KOHTI KEVÄTTÄ

Lintuharrastajilla on näköjään sellainen tapa, kun saavutaan kohteeseen, jossa on jo joku harrastaja paikalla, yleensä kysytään heti ensimmäisenä, että ”mitäs herroilla on täällä tarjota”. Ja nyt ei ole kyseessä mikään viiriäispihvi kiivikastikkeessa, vaan onko näkynyt jotain erikoisempaa lintulajia. Kokeneemmat konkarit voivat myös kertoa, mikäli lähistöllä asustelee, tai on aiemmin nähty jokin ”eksoottisempi” tapaus :) Nämä kokeneempien harrastajien vinkit ja tunnistusapu on erittäin tärkeä ja hieno osa harrastusta. Ja suuri osa näistä myös jakaa omaa tietoaan, jopa usein ihan kysymättä.

Noh, olinpa tuossa yksi päivä (vielä kun lunta oli reilusti maassa) taas kuvailemassa ja sain kuulla, että läheisellä kosteikolla asustelee peukaloinen. Suuntasin siitä sitten suoraa kosteikolle uuden lajin toivossa. Olin kyllä paikan ohi muutaman kerran aiemmin kulkenut, mutta ilmeisesti liian nopeasti. En oikeastaan edes tiennyt minkä näköistä lintua etsin, mutta nimestä päätellen kyseessä on melko pieni tapaus :D Ehkä. Pienen odottelun jälkeen, kuin tyhjästä, pienen pieni ja nopealiikkeinen ruskea lintu ilmestyi kosteikon reunalle pyrähdellen jatkuvasti eteenpäin.

Linnun perässä on yleensä turha juosta ja yrittää ottaa kuvaa. Pitää tutustua hieman sen käytökseen ja etsiä paikka jossa voisi olettaa linnun pysähtyvän ja napata sitten kuva. Menin kosteikon reunalle korkeaan polviasentoon ja odotin otollista kuvaushetkeä. Siinä kun paikallaan odottaa, niin lintukin uskaltaa tulla lähemmäs. Ei tosin auta tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä, jottei säikäytä kuvauskohdetta pois. Itse olen tuon virheen tehnyt jo monta kertaa. Erityisesti harmittaa se kolmen metrin päähän laskeutunut tuulihaukka, jonka säikäytin samantien uskomattoman nopealla kameran lonkaltavedolla ja tähtäyksellä. Siinä olis jääny Eastwood kakkoseks! Kaiken lisäksi kamerassa oli aivan väärät asetukset, joten en saanut haukasta yhtä ainutta kuvaa. Peukaloisesta sentään sain muutaman.

Peukaloinen. Kyseinen yksilö tavoistaan poiketen talvehti suomessa

Samaisessa metsässä asusteli kuulemma myös nokkavarpunen. Isot pojat kertoi tämänkin. Se kuulemma näyttäytyy harvoin ja viihtyy paremmin latva-osastolla, kuin kuvausetäisyydellä alemmilla oksilla. Ääni kuulemma kuuluu useinkin, mutta enhän minä semmosia tuolta tunnista. Vaikka kerran seisoin samassa paikassa, missä eräs herra sanoi, että ”tuolla se nyt laulaa”, ja suuntasi katseen kohti latvustoa.
Kerran se nokkavarpunen sitten sattui istuskelemaan juurikin sillä alimmalla oksalla! Tällä kertaa maltoin mieleni ja rauhallisin liikkein lähestyin hyvää kuvauspaikkaa. Onnistunut lähestyminen! Siinä se varpunen viihtyi oksalla riittävän kauan, että sain edes pari lähes onnistunutta kuvaa aikaiseksi :)

Nokkavarpunen

Kevät on jo pitkällä ja kuvia sekä lajeja on tullut enemmän, kun niitä on kerennyt tänne julkaista. Vaikka jokaisen kuvan takana on se pieni tarina, niin laitan tähän nyt muutamia otoksia ja päivitän tuon listan tuossa oikealla tähän hetkeen. Se on #73 jo menossa ;) Seuraavaa kirjoitus taitaa liittyä muuttolintuihin ja tornityöskentelyyn.