Siirry pääsisältöön

BIRGITAN POLKU - LINTUVAELLUS



Tämä postaus tiivistettynä yhteen lauseeseen

Kävelin Lempäälässä sijaitsevan Birgitan polun ympäri kamera olalla kolmessa yössä ja neljässä päivässä ottaen kuvia vastaan tulevista linnuista. (Tai oikeastaan kesto oli vain kolme ja puoli päivää. 26.-29.7.2018)


Ja sitten pidemmän kaavan mukaan

Birgitan polku on ympyränmuotoinen retkeilyreitti Lempäälässä, kauniissa järvi- ja metsämaisemissa. Matkan varrella on useita tauko- ja nuotiopaikkoja sekä kotia ja laavuja yöpyjiä varten.
(VisitLempäälä - www.visitlempaala.fi)




Reitti oli mielestäni kokonaisuutena hieno. Se kulki pääasiassa poluilla metsän siimeksessä, välillä hakkuuaukioilla tai suurten sähkölinjojen alla. Osan matkaa joutui tallaamaan teitä pitkin. Mitään mahdottoman suuria korkeuseroja reitillä ei ole ja polut muutenkin pääsääntöisesti helppokulkuisia, muutamaa kohtaa lukuun ottamatta... Tosin 30 °C helteessä 17 kg:n rinkka selässä 20 km jälkeen helpohkokin reitti saattaa alkaa tuntua vaativalta :D Reitin pituudeksi sanotaan 50 km, mutta kun otetaan mukaan pari poikkeamaa leiripaikoille, niin kokonaismäärä taitaa olla ennemminkin 60 km.
Mitään jylhiä maisemia tai täydellistä erämaatuntumaa täältä on turha lähteä hakemaan. Lähes joka paikasta reitin varrelta on mahdollista kuulla autojen tai junien ääniä.




Oma reitti ja kokemukset

Reitin varrella on parkkipaikkoja (näkyy kartassa) mistä retki tai vaellus on hyvä aloittaa. Itse tulin kuitenkin paikalle Tampereen paikallisbussilla, eli Nyssellä numero 5 ja jäin pois Vuoreksen koulun kohdalla. Siitä pääsee varsinaiselle polulle helposti pienen kävelymatkan ja metsäoikopolun jälkeen, josta hyvin merkattu reitti jo alkaakin.
Suunnittelin reitin niin, että ensimmäisinä päivinä kävelyä tulee tuoreilla jaloilla vähän enemmän ja tuolloin oli myös luvassa helpompaa maastoa kartan mukaan. Kolmantena päivänä hieman lyhyempi matka vaativammassa maastossa ja neljäntenä sitten loput. Lähdin liikkeelle joka aamu hyvissä ajoin oikeastaan kahdestakin syystä; Helteiden takia aamusta on paljon mukavampi vaeltaa ja toiseksi linnut ovat paremmin liikkeellä aamupäivästä. Kolmaskin syy voisi olla se, että pääsee hyvissä ajoin leiripaikkaan rentoutumaan ja viettämään kiireetöntä iltaa :) Leiripaikat on melkein kaikki järven tai lammen rannalla, lukuunottamatta Saarikonmäkeä, jossa ei taida vettä näkyä (Täällä en itse poikennut).

1. päivä (n. 19 km)
Vuoreksen koulu – Kirskaanniemi – Vähä-Riutta – Vähä-Kausjärvi – Kyynärö (Yö)
2. päivä (n. 22 km)
Kyynärö – Paattakainen – Sarvikas – (herralankoski) – Hakkari – Siisjärvi (Yö)
3. päivä (n. 13 km)
Siisjärvi – Houkkalammi – Ammejärvi – Kaitajärvi (Yö)
4. päivä (n. 10 km)
Kaitajärvi – Ammejärvi – Sääksjärvi – Höytämö – Vuoreksen koulu

Ensimmäinen vaelluspäivä sivusi suosittua retkikohdetta, Kirskaanniemeä. Siellä oli useita retkeilijöitä pitämässä leiriä, tosin lähes kaikki vielä nukkumassa, kun olin niin aikaisin liikkeellä. Jatkoin tästä nopeasti matkaa, eikä reitin varrella enää paljoa väkeä vastaan tullutkaan.


Ajoittain reitti oli kivistä, mutta hyvin merkattua (keltaiset nauhat)




Kolme kuvaa Kirskaanniemestä otettuna

Vähä-Riutta järveltä

Leiripaikka Kyynärössä. Teltan sai hyvin pystyyn metsään kodan taakse.

Kyynäröjärvi


Reitti kulki toisena vaelluspäivänä Lempäälän keskusta-alueen läpi. Hieman ennen keskustaa ylitetään Herralankoski (siltaa pitkin tietty, ei tarvinnut kahlata), jossa päätin pitää tauon, kun alkoi tuo puuduttava tieosuus ja 29 °C helle painaa jalkoja ja mieltä. Paikka osoittautuikin oikeaksi paratiisiksi, jossa paikallinen kalastusseura piti majaansa ja tarjosi kanistereistaan vesitäydennystä. Tarjosivat herrat vielä jääkaappikylmää vichyäkin! Kiitos! Koskella oli myös runsaasti lintuja, lokinpoikasia, tiiroja sorsia, yms. Tänne täytyy tehdä ihan oma retki myöhemmin. Koskelta kun matkaa jatkoi vielä reilun kilometrin verran, oli aivan reitin varrella Sale ja Neste. Täällä sai myös vesitäydennystä ja täydensinpä mahaanikin Nesteen tiloissa sijaitsevassa Scan Burgerissa ;)



Leiripaikka Siisjärvellä, nuotiopaikan vieressä



Kuusi, mänty, tuomi, koivu ja leppä Siisjärven leiripaikalla

Siisjärvi

Kolmas vaelluspäivä sisälsi eniten korkeuseroja, kuitenkin hyvin hillitysti, mutta kuitenkin niin, että karttaan reitti oli merkattu punaisella (haastavampi reitti). Noin puolessa välissä matkaa on Houkkalammi, eli lampi, johon piti hieman poiketa reitiltä, eikä tätä ollut mielestäni kovin hyvin opastettu. Pienellä lammella, kun sen löysi, oli hyvä iso laituri, jossa oli mukava viettää pieni tauko.




Kaitajärven leiripaikka ja kota




Neljäs päivä oli lähinnä kotimatkaa, mutta päätin kiertää vielä Höytämön punaisen lenkin Lehtivuoren ympäri, vaikka matka alkoi jo painaa jaloissa. Jälkeenpäin voi sanoa, että kannatti se kiertää. Päätin vaelluksen samaan paikkaan mistä aloitinkin, eli Vuoreksen koulun pysäkille.

Järvet leiripaikoilla oli matalarantaisia ja mutapohjaisia. Kyynäröjärvellä oli lyhyt laituri, josta nyt saattaa olla mahdollista pulahtaa uimaan (En käynyt). Laiturilla oli kuitenkin hyvä istua, liottaa jalkoja vedessä ja katsella vastarannalla uiskentelevaa laulujoutsenpariskuntaa kuuden poikasensa kanssa korppien raakkuessa puiden latvuksissa. Siisjärvellä oli iso laituri, mutta se oli niin korkealla, että sai hädintuskin jalkojaan veteen asti. Ei rappuja veteen (Miksi?). Tämä ranta oli kanssa matala ja mutainen. Kokeilin ihan kepillä kuinka paljon tuohon jalka uppoaisi, mutta keppi loppui kesken. Mujua on ainakin metri, eikä pohjaa vieläkään löytynyt. Kaitajärveltä löytyi hyvä laituri ja raput veteen! Laiturin päässä vesi oli niin syvää, etten pohjakosketusta saanut. Ensimmäinen kunnon uimapaikka ja se piti kyllä hyödyntää heti. Ja kaksi kertaa vielä myöhemminkin.

Telttapaikkoja on vähän. Kyynärössä sai hyvin pystyyn metsään kodan taakse, jossa on selkeästi tällainen teltta-alue. Siisjärvellä olikin sitten hankalempaa. Tasaista maastoa ei ollut oikeastaan muualla kuin nuotiopaikan vieressä kovalla hiekalla, johon telttani hieman soveltaen pystytin. Maahan oli lähes mahdoton laittaa kiiloja, joten näppäränä insinöörinä kannoin paikalle isohkon kiven, johon teltan toisen pään narut kiinnitin. Kaitajärven leirialue on kyllä melko iso, mutta melko mäkisessä paikassa. Vähän aikaa telttapaikkaa katselin, mutta melko nopeasti päädyin ratkaisuun nukkua tämän viimeisen yön kodassa.


Linnusto

Tiedostin jo lähtiessä, että tämä aika vuodesta ei ole paras mahdollinen lintujen havainnoinnin kannalta, eikä nuo helteet varmaan asiaa ainakaan parantanut. Eikä tallaisella vaelluksella voi jokaista tilannetta jäädä odottelemaan, vaan kuvia tulee spontaanisti matkan varrelta tavatuista lajeista, osa kaukaa, osa läheltä ja osa nopeasti täysin väärillä kameran asetuksilla :D Kaikesta huolimatta uusiakin lajeja sieltä löytyi :)

Heti ensimmäisillä metreillä tien varressa, pienellä hakkuuaukiolla oli puunoksilla tähystelemässä pikkulepinkäinen ja jo ennen Kirskaanniemeä polulla tuli vastaan ensimmäinen metsäkanalintu, Pyy. Toisena päivänä hieman yllättäen, ojassa peltojen välissä oli valkoviklo, jota en ollut aikaisemmin onnistunut kuvaamaan. Kameraan sattui myös taivaalla lentävä räystäspääsky. Hienoin lajilöytö oli kuitenkin retken viimeiseltä järveltä löytynyt kaakkuri :)


Pikkulepinkäinen

Pyy

Valkoviklo

Räystäspääsky

Kaakkuri

Kaakkuri


Toki lajeja oli muitakin, enkä jokaista tiaista edes jäänyt kuvaamaan. Tämä aika on myös haastava siinä mielessä, että liikkeellä on uusia poikasia, joita on yleensä hankala tunnistaa. Samaan aikaan saatta myös olla liikkeellä sulkasatoisia yksilöitä. Ja tuossa allakin on joitain tunnistamattomia lajeja. Saa kertoa jos tietoa löytyy ;)

Peukaloinen

Tämä on ehkä rautiainen (?)

Punakylkirastaan poikanen

Käpytikka. Nuori yksilö on helposti sekoitettavissa valkoselkätikkaan

Punarinta

Ei hajuakaan (?)

Varpushaukka

Talitiaisen poikanen tikkana kolossa

Metsäkirvinen

Suruvaippa

Kommentit