KIINNOSTUSKIIKARIT

…tai oikeastaan objektiivi.

Olin siis käynyt pari kertaa kuvaamassa lintuja kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Tiesin jo tässä vaiheessa, että tästä tulee uusi harrastukseni (ihan kun niitä ei jo olisi tarpeeksi… Ja sitten vielä tämä blogikin. Kaikkea sitä pitääkin kokeilla.) Valokuvaus harrastuksena ei siis ole uusi, mutta tämä lintukuvaus valokuvauksen alalajina voidaan laskea uudeksi, itsenäiseksi harrastukseksi. Ainakin osittain. Tuleehan tässä uutena elementtinä tuo lintujen tunnistus.

Kiinnostus lajiin syttyi niin palavasti, että otin taas googlen käyttöön ja aloin etsiä, josko sieltä löytyisi vinkkejä hyvistä lintupaikoista tässä lähiympäristössä. Jotenkin keksin hakea myös mahdollisia järjestettyjä retkiä. Aiheeseen täysin vihkiytymättömänä tuli yllätyksenä se, että täällähän toimii paikallinen lintuyhdistys. Mahtavaa! Ja mikä parasta, yhdistys järjestää myös ajoittain linturetkiä. Selasin tarjontaa ja siellähän oli jo noin kuukauden päästä täysin ilmainen ja kaikille avoin lintukävely aivan tässä kotikulmilla. Kalenterimerkintä syntyi sekunneissa. Paikallisella yhdistyksellä (PiLY, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, www.pily.fi) oli muutenkin erittäin hyvät ja informatiiviset kotisivut. Eikä sovi unohtaa myöskään näiden paikallisten yhdistysten keskusjärjestöä, BirdLifeä (www.birdlife.fi), jolla myös erittäin kattavat verkkosivut aiheesta. Kannattaa tutustua!

Edellä mainituilta nettisivuilta löysin myös mielenkiintoisen haasteen, Tunnista 100 lintulajia vuoden 2018 aikana. Tämä kuulostaa aluksi haastavalta, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Ilmeisesti hyväksyttäväksi havainnoksi riittää, että kuulee linnun äänen. Okei. Näin aloittelijana taidan äänen perusteella tunnistaa vain käen :D Tässä on nyt kuitenkin omalta kohdalta kyseessä valokuvaus, joten hiotaan haasteen sääntöjä siihen suuntaa. Kuvaa 100 lintulajia vuoden 2018 aikana. Ei tainnu ainakaan helpottua :D Mutta haasteitahan pitää olla!

Viherpeippo sekä järripeippo. Serkukset saman pöydän ääressä

Mustarastas naaras ei ole niin musta mitä nimi antaa olettaa

Mustarastas koiras pöyhöttää sulkiaan pakkasessa

Kuusitiainen. Tämä vesseli on melko nopea liikkeissään eikä pysy kauaa paikallaan

Varis. Ei tämäkään lopulta hassumman näköinen ilmestys

Varoituksen sana

Tähän jää koukkuun. Alussa niitä lajeja tulee helposti, kun näitä meidän peruslintuja, kuten talitiainen, sinitiainen, harakka, varis, naakka, sinisorsa, on suunnilleen joka paikassa. Kun peruslinnut on kuvattu, alkaa se oikea ”metsästäminen”. Ja sitten tulee se tunne, kun kohtaat uuden lajin, saat siitä kuvan ja tiedät, että ollaan taas lähempänä sitä 100 kappaleen rajapyykkiä. Tässä huomaa taas sen, miten paljon sellaisia eri lajeja voi löytää vain kävelymatkan päästä, mitä ei ole ennen nähnyt tai tiennyt edes niiden olemassaolosta. ”Mikä ihmeen pikkutikka? Tiedän vain sen perus tikan, joka takoo meilläpäin metallista sähkötolpanhattua”. Kun se lajien kirjo alkaa selvitä, alkaa tehdä jatkuvasti mieli mennä metsään etsimään ja kuvaamaan uusia tuttavuuksia :)

Käpytikka. Se perustikka ;) Koiraan tunnistaa niskan punaisesta laikusta. Naaraalla kokonaan musta

Käpytikka. Tästä kulmasta vaikea tunnistaa sukupuolta(?)

Mainitsin edellisessä kirjoituksessa nuo pokemon-kouluttajat, jotka puhelimiensa avulla etsii virtuaalimonneja ympäri kaupunkeja. Siitä löytyy harrastuksena samoja piirteitä tämän lintukuvauksen kanssa. Etsitään kohteita ympäri kyliä ja kukkuloita yrittäen löytää uusia tuttavuuksia. Me lintukuvaajat emme vaan vangitse kohteita. Pelkkä kuvakopio riittää ;)

Järripeippo koiras