Joskus helmikuun lopulla…
Talvisen pakkasaamun aurinko paistoi lähes pilvettömältä
taivaalta, kun itse vielä heräilin ja aamupalan ääressä pohdin kiireettömän
vapaapäivän agendaa. Aamupalaan ei sisälly kahvia. Kahvi on pahaa. Tämä on
merkittävä seikka ja tulee mainita heti kättelyssä. Kauaa ei tarvinnut sitä
agendaa pohtia, kun päällä löytyi jo paksu toppavarustus ja kaulasta kamera.
Tähän väliin ja tähän ensimmäiseen kirjoitukseen on varmaan
hyvä hieman taustoittaa tilannetta. Olen harrastanut valokuvausta muutamia
vuosia ja olen todellakin harrastaja, enkä millään tapaa ammattilainen. No
okei, olen myynyt vahingossa yhden kuvan, mutta eihän sitä lasketa :D
Kuvaamisessa (ja muutenkin) on aina kiinnostanut luonto, maisemat ja
matkustaminen.
Tällä kertaa kameran bajonettiin kiinnittyi pisin
objektiivini ja suuntasin kohti lähellä sijaitsevaa puistoa. Kuvauskohteiksi
olin päättänyt ottaa linnut. Olin kyllä aiemminkin linnuista kuvia ottanut,
mutta en varsinaisesti lintukuvauksen merkeissä. Saavuttuani puistoon
hämmästystä aiheutti valtava ihmismäärä. Mitä täällä tapahtuu? Pian selvisi,
että nämä olivat niitä pokemon-kouluttajia. Ei siinä mitään, hauska harrastus.
Jatkoi lintujen etsimistä, vaikka välillä alkoi vaikuttaa siltä, että nämä
pokemon-kouluttajat olivat jo kaikki elämänmuodot pyydystäneet. Lopulta löysin
pensaikon, jossa pieni parvi tiaisia vietti pakkaspäivää. Sain jopa muutaman
kuvan napattua :)
|
Sinitiainen |
|
Talitiainen |
Jo seuraavana päivänä lähdin saman tavoitteen perässä hieman
toisaalle kuvaamaan. Olin työmatkani varrella katsonut metsäalueelle johtavia
polkuja, mutta en ollut koskaan poikennut sinne. Idea oli mahtava! Vaikka
metsäsaareke ei ole iso, sieltä löytyi paikallisten lintuharrastajien
ylläpitämiä talviruokintapaikkoja ja tämän johdosta myös lukuisia lintuja
monessa eri lajissa. Nämä ruokintapaikat antavat hienon mahdollisuuden kuvata
lintuja kohtuullisen läheltä, mutta pitää muistaa, että niiden on annettava
ruokailla rauhassa.
Mahtavaa miten aivan kaupungin (Tampere) keskustan
tuntumassa on tällainen mahdollisuus tutustua luontoon ja sen eläimistöön.
Vaikka olen täällä jo jonkin aikaa asunut, nyt vasta kävelin metsään ja avasin
silmät. Mikä mahtava lajikirjo! Voin väittää, että tunnen lintuja jo entuudestaan
jonkin verran keskimääräistä nuorta paremmin, kun Vaarini oli aikanaan innokas
lintujen tarkkailija. Silti vastaan tuli jo laji, jota en kuvaushetkellä
tunnistanut. Onneksi meillä on internet! Googletin ”Suomen linnut oranssi”, ja
sieltä kuvahausta se vastaus löytyi vaihtoehtojen joukosta. Järripeippo! Ei
kuitenkaan kovin harvinainen tapaus :D
|
Järripeippo koiras |
|
Järripeippo naaras |
|
Puukiipijä |
|
Punatulkku koiras |
|
Viherpeippo koiras |
Ensimmäisen kirjoituksen loppusanat
Ajatuksena tässä blogissa on, että lukija pääsee seuraamaan,
kuinka oma harrastukseni lintukuvauksen parissa lähti liikkeelle ja etenee
ainakin ensimmäisen vuoden osalta kohti 100 lajia (tästä tavoitteesta
seuraavassa kirjoituksessa). Toivottavasti pystyn antamaan myös ideoita ja
vinkkejä lintukuvauksesta kiinnostuneille ja mahdollisesti aloitteleville
harrastajille näin itsekin aloittelijan näkökulmasta :) Käytössä ei ole
superkalliita objektiiveja tai kameranrunkoja, joten melkein kuka tahansa
pystyy tuottamaan tällaista kuvamateriaalia. Tai no, onhan noihin välineisiin
saatu rahaa kulumaan, mutta kaikki on suhteellista, ja harva harrastus on
ilmainen.
Tervetuloa matkaan! :)
|
Sinitiainen vartioi talvivarastoaan |
Kommentit
Lähetä kommentti