Siirry pääsisältöön

99 LAJIA

Voisi kuvitella, että sadan eri lintulajin ”metsästys” vuoden aikana olisi haastava tavoite, mutta eipä se taida ollakaan. Aloitin urakan helmikuun lopulla ja nyt kasassa on 99 lajia. Tavoitehan oli kuvata tunnistettavasti 100 lajia. Tässä on ihan hämmästynyt kuinka paljon lajeja näinkin pieneltä alueelta voi löytyä. Suurin osa lajeista on kuvattu kävely/pyöräilymatkan päästä kotiovelta, Tampereen Rantaperkiöstä ja Iidesjärven alueelta. Mukaan on mahtunut hyvin yleisiä paikallislajeja sekä pikaisesti muuton aikana poikkeavia yksilöitä.

Ehkä hienoin havainto ja kuva on muuttomatkalla lapin suuntaan olevasta sinirinnasta, joka löytyi Iidesjärven rannalta läheltä lintutornia. En tarkkaan muista mistä olin päähäni saanut, mutta sinä aamuna, kun lähdin taas kameran kanssa pihalle, olin miettinyt, että tänään olisi hieno kuvata keltavästäräkki ja sinirinta. Suuntasin taas Iidesjärvelle ja sen rannalla pönöttävälle lintutornille päästyäni kuulin, että täällä on tänään nähty sinirinta. Pitkää siinä ihmeteltiin, kuulosteltiin ja saatettiin ehkä tehdä näköhavaintokin. Ehkä. Lähdin siitä sitten pienelle kierrokselle, kun näin maassa, pensaan juurella linnun, joka muistutti mielestäni hieman punakylkirastasta silmäkulman juovan perusteella. Lintu hävisi nopeasti pensaikkoon, mutta päätin lähteä perässä, vaikka tie sinne oli hieman kostea. Pienen ihmettelyn jälkeen odotus palkittiin, kun jostain pensaan kätköistä esiin ilmestyi sinirintainen, punakylkirastasta pienempi lintu, jonka lajista ei voinut erehtyä :)

Sinirinta

Sinirinta

Punakylkirastas, jolla ehkä hieman samoja piirteitä kuin sinirinnalla. Ainakin takaviistosta katsottaessa.


Keltavästäräkkiä en sillä reissulla nähnyt, ja se puuttuu vieläkin kuvattujen lajien listalta.
Nyt lajeja on siis 99 kappaletta. Lista niistä on tuossa oikealla, tai jos selaat puhelimella, niin tuon oikean yläkulman valikkonapin takana (Sen missä on ne kolme viivaa päällekkäin). Mitä pidemmälle urakka etenee, sitä hankalampi uusia lajeja on löytää. Selasin tuossa lintukirjaa ja katsoin mitkä voisi olla potentiaalisia seuraavia lajeja. Se numero 100 kiinnostaa tietty erityisesti :) Listasta ei tullut lopulta edes kovin pitkä, mutta siellä on kyllä sellaisiakin lajeja, mitä hieman ihmettelee, ettei ole vielä vastaan tullut. Otan arvauksia vastaan mahdollisesta sadannesta lajista ;) Tässä kuitenkin lista omista potentiaalisista ehdokkaista:

Kyhmyjoutsen
Lapintiira
Liro
Käki
Harmaapäätikka
Räystäspääsky
Keltavästäräkki
Leppälintu
Kivitasku
Kultarinta
Harmaasieppo
Hömötiainen
Pyrstötiainen
Pikkulepinkäinen
Vihervarpunen
Taviokuurna
Käpylintu
Punavarpunen

Tässä vielä muutama kuva kevään kuvatuista lajeista.

Mustapääkerttu. Omasta mielestäni laulu muistuttaa hieman mustarastasta.

Satakieli. Tämän linnun laulu on taas jotain erittäin erikoista ja hienoa kuunneltavaa!

Pikkulokit vasemmalla ja naurulokit oikealla.

Pikkulokit naurulokin ymmpärillä.

Sinisorsalla on poikue kasassa jo 26.5.

Kalatiirat

Viitakerttunen. Tai ainakin näin itse tulkitsin..

Ruokokerttunen. Tämä on laji numero 99.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TIKKATAKOO 1

Se oli niitä ensimmäisiä kertoja kun suuntasin läheiselle metsäpalstalle lintuja kuvaamaan, enkä ehtinyt edes leveämmältä kävelytieltä metsän puolelle, niin jostain kuului jo melko voimakas, korkeahko rääkäisy. Vaikka en noita lintuja vielä äänestä tunnistakaan, niin tiesin, että tätä ne ole ikinä kuullut. Kamera laukaisuasentoon ja katse kohti latvustoa! Kauaa ei tarvinnut tiirailla, kun näkökenttään sattui kuivuneen puun latvasta musta, melko kookas lintu, jolla oli punaista päälaella. Palokärki! Enpä uskonut tuotakaan näkeväni. Taas se mahtava tunne uudesta lajista valtasi mielen ja lämmitti sormia kirpakassa pakkassäässä :) Palokärki Myöhemmin on käynyt ilmi, että tuo palokärki kuuluu tuon alueen vakioasukkaisiin. Ollaan tavattu sittemmin jo useaan otteeseen ja onhan noin hienon linnun touhuja mukava tarkkailla :) Tuo on yksi ensimmäisistä linnuista minkä tunnistan varmasti äänen perusteella jo kaukaa. Palokärki naaraalla on kuvan mukaan vähän punaista päälaen tak

MISTÄ KAIKKI ALKOI

Joskus helmikuun lopulla… Talvisen pakkasaamun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun itse vielä heräilin ja aamupalan ääressä pohdin kiireettömän vapaapäivän agendaa. Aamupalaan ei sisälly kahvia. Kahvi on pahaa. Tämä on merkittävä seikka ja tulee mainita heti kättelyssä. Kauaa ei tarvinnut sitä agendaa pohtia, kun päällä löytyi jo paksu toppavarustus ja kaulasta kamera. Tähän väliin ja tähän ensimmäiseen kirjoitukseen on varmaan hyvä hieman taustoittaa tilannetta. Olen harrastanut valokuvausta muutamia vuosia ja olen todellakin harrastaja, enkä millään tapaa ammattilainen. No okei, olen myynyt vahingossa yhden kuvan, mutta eihän sitä lasketa :D Kuvaamisessa (ja muutenkin) on aina kiinnostanut luonto, maisemat ja matkustaminen. Tällä kertaa kameran bajonettiin kiinnittyi pisin objektiivini ja suuntasin kohti lähellä sijaitsevaa puistoa. Kuvauskohteiksi olin päättänyt ottaa linnut. Olin kyllä aiemminkin linnuista kuvia ottanut, mutta en varsinaisesti lintukuvaukse

ISOKARI (SE MAJAKKA)

Kävin tuossa kesälomani alkajaisiksi mökkeilemässä Uudenkaupungin saaristossa ja päätimme lähteä päiväretkelle Isokarin majakkasaarelle. Retki lähtee Uudenkaupungin venesatamasta matkustaja-alus M/S Kertulla, jolla matkaa taitetaan 1,5 tunnin verran aluksi saaristossa, josta sitten siirryimme avomerelle ja kohti majakkasaarta. Saarella oli opastettu kierros, ruokailu ja vapaa-aikaa. Jo alkumatkasta vastaan tuli muutamia mielenkiintoisia kohteita, kuten merimetsoyhdyskunta, joka oli vallannut yhden kokonaisen saaren itselleen. Kuvasta näkee hyvin, mitä saaren puustolle on tämän seurauksena tapahtunut. Itsellä meni myös vähän aikaa tajuta, että nuo puut on myös täynnä niitä metsoja :D Tämähän on hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä lintulaji, mutta mietipä jos tuollainen yhdyskunta asettuisi sinun mökkirantaan asustelemaan. Merimetsoyhdyskunnan valtaama saari Merimetsot puussa Kyhmyjoutsenpariskunta poikasineen Matkalla oli myös paljon luotoja, joilla oleskeli

IIDESJÄRVEN KARTOITUS

Päätin laajentaa lintukuvausreviiriäni, kuitenkin vielä ilman moottoriajoneuvoja. Pidempi viikonloppukävely suuntautui Iidesjärvelle, jonka olin internetistä selvittänyt olevan hyvä lintupaikka. Ymmärsin kyllä, että näin talvella siellä on hiljaisempaa, mutta onhan se hyvä tutustua paikkaan ennen sesonkikautta. Järveltä löytyy myös lintutorni, mutta sinne asti en tälläkertaa mennyt. Olin myös tutkaillut Suomen lintuhavaintopalvelu Tiirasta, että sillä suunnalla on runsaasti urpiaisia. Urpiaista en ole koskaan tiettävästi nähnyt, joten poikkesin menomatkalla havaintoalueella, ja siellähän niitä oli pilvin pimein. Hetken aikaa siinä kuvailin, ja ilmestyipä joukkoon myös yksi räkättirastas. Varmaan ensimmäisiä muuttavia, sillä eletään kuitenkin maaliskuun loppua. Tai sitten se on talvehtinut täällä, ken tietää. Urpiainen Urpiainen. Koiraalla on punaista myös rinnuksissa Urpiainen Räkättirastas Jatkoin matkaa Iidesjärven länsipäähän, jossa virtapaikka taitaa olla

KOHTI KEVÄTTÄ

Lintuharrastajilla on näköjään sellainen tapa, kun saavutaan kohteeseen, jossa on jo joku harrastaja paikalla, yleensä kysytään heti ensimmäisenä, että ”mitäs herroilla on täällä tarjota”. Ja nyt ei ole kyseessä mikään viiriäispihvi kiivikastikkeessa, vaan onko näkynyt jotain erikoisempaa lintulajia. Kokeneemmat konkarit voivat myös kertoa, mikäli lähistöllä asustelee, tai on aiemmin nähty jokin ”eksoottisempi” tapaus :) Nämä kokeneempien harrastajien vinkit ja tunnistusapu on erittäin tärkeä ja hieno osa harrastusta. Ja suuri osa näistä myös jakaa omaa tietoaan, jopa usein ihan kysymättä. Noh, olinpa tuossa yksi päivä (vielä kun lunta oli reilusti maassa) taas kuvailemassa ja sain kuulla, että läheisellä kosteikolla asustelee peukaloinen. Suuntasin siitä sitten suoraa kosteikolle uuden lajin toivossa. Olin kyllä paikan ohi muutaman kerran aiemmin kulkenut, mutta ilmeisesti liian nopeasti. En oikeastaan edes tiennyt minkä näköistä lintua etsin, mutta nimestä päätellen kyseessä on mel

TORNI

Kevään aikana on tullut käytyä muutamaan otteeseen Iidesjärven lintutornilla (Tampereella) ihmettelemässä muuttavia ja paikallisia lintuja. Varsinkin näin keväisin (ja varmasti syksyisinkin) lintutornit on hyviä paikkoja kerryttää nähtyjen lajien määrää, tai niin kuin jotkut sanoo, kerätä ”vuodareita”, eli vuosipinnoja. Tästähän siinä itselläkin on ollut kyse, kun tavoite on se 100 kuvattua lajia vuodessa :) Muuttoaikaan torneilla on usein paikalla enemmän tai vähemmän muitakin harrastajia, mikä tarkoittaa enemmän silmäpareja ja näin ollen parempia mahdollisuuksia havaita lajeja. Mutta sitten kuvaamisen kannalta nämä tornit eivät ole parhaita mahdollisia, koska yleensä ne linnut on melko kaukana. Iidesjärven lintutornin edustalla on kosteikko, jossa vesilinnut tai kahlaajat saattavat tulla lähellekin, mutta yleensä ne viihtyvät hieman kauempana. Jos objektiivissa on polttoväli väliltä 400-600 mm, niin tuon kosteikon linnuista saattaa kyllä saada ihan tunnistettavan kuvan. Mitään supe

JOUTSENEN JÄLJILLÄ

Silloin tällöin tulee käytyä kotikonnuilla viikonloppuvieraana ja nyt tämän uuden harrastuksen merkeissä otin myös kameravarusteet mukaan. Josko tuolta Hauholta löytyisi erilainen lajikirjo kuin Tampereelta. Noh, tiedänhän minä, ettei se paljoa poikkea, mutta jos jotain uutta löytyisi :) Jo menomatkalla linja-autosta näin, kun Hauholla Vuolteen virralla oli jään reunalla viisi laulujoutsenta. En niitä enää sinä iltana mennyt kuvaamaan, mutta heti aamulla ajattelin tehdä retken. Lähdin siis aamulla kävellen kohti virtaa, olihan matkaa kuitenkin vaan vajaa 3 km suuntaansa. Ja kävellessä ehtii tarkkailla ympäristöä paremmin, kuin esimerkiksi polkupyörällä kulkiessa. Polkupyörä kuuluu kyllä vakiokulkuneuvoihin ja sillä on hyvä siirtyä hieman pidemmät etapit. Noh, ei aikaakaan, kun tien vierustan koivussa näkyi liikettä. Katsoin pitkän objektiivin läpi ja huomasin, että kyseessä on taas uusi laji. Ja oli muuten näyttävän näköinen! Kävelin hiljaa lähemmäs ja siinä se oli, noin neljän metrin

MANDARIINI!

Tampereella on saatu ihastella nyt jo kolme päivää hieman harvinaisempaa lajia, Mandariinisorsaa. Katsoin Tiirasta (Suomen lintuhavaintopalvelu) nopeasti havaintolukemia ja pienen yhteenlaskun jälkeen sain seuraavat tulokset; Pirkanmaalla eri havaintoja on noin 20 kappaletta ja Tampereella on havaittu vain kolme yksilö kautta aikain. Pelkästään tästä nyt paikalla olevasta yksilöstä on kirjattu Tiiraan jo 20 havaintoa. Sieltä on sitten helppo tarkistaa, että missä päin lintu kulloinkin liikkuu. Ja saattaa olla, että Mandariini viihtyy Tampereella vielä tovin, sillä uusin havainto oli merkattu tälle aamulle (jo neljäs päivä). Havainnot on tehty pääasiassa Hatanpäällä Vihilahden, Arboretumin ja Viinikanlahdenpuiston alueilla. Uusimman havainnon mukaan (1.5.2018) lintu on lentänyt Iidesjärven lintutornin läheisyyteen. Jos lähdet etsimään tätä mandariinisorsaa, niin se löytyy sieltä missä on sankoin joukoin ihmisiä kamerat käsissään ;) Wikipedia osasi kertoa, että mandariinisorsa on alku

ISO-NAISTENJÄRVI & 100 LAJIA

Kesän kiireet ja ehkä hieman myös oma saamattomuus on aiheuttanut pienen katkoksen näihin tarinoihin.. Mutta kukapa sitä näillä keleillä jaksaisi sisällä ATK-laitteiston edessä istuakkaan. Aika on kulunut ulkona ja tuntuu, että kuvamateriaaliakin on kertynyt tolkuton määrä. Huh… Koitetaan nyt kuitenkin päästä ajantasalle. Tulossa on muutama mielenkiintoinen juttu (ainakin omasta mielestäni), joten kannattaa seurata! ;) #BirgitanPolku #Isokari #Itävalta #alpit Iso-Naistenjärvi Tein 2.6.2018 retken Iso-Naistenjärvelle, joka sijaitsee Pirkkalassa, noin 9km Tampereen keskustasta. Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että paikka oli erittäin hieno! Nimestään huolimatta kyseessä on pienehkö metsäjärvi, jonka rannalta löytyy nuotiopaikka ja laavu. Järven ympäri kiertää tietenkin polku, joka haarautuu muutamasta kohtaa ympärillä sijaitseviin metsiin. Järven länsipäästä lähtevä polku johtaa pienelle suoalueelle, joka ylitetään hyväkuntoisia pitkospuita pitkin. Entäs ne linnu